perjantai 20. heinäkuuta 2012

Juhannusretki Dödalle: Päivä 3/4 - Lähetän ja läkähdyn

Kiipeillessä ja etenkin kuumalla auringonpaisteella on tärkeää saada tarpeeksi energiaa ja etenkin nestettä! Paljon nestettä! Sen sain huomata Hundbergetillä liian vähällä juomavedellä varustautuneena... Väsy ja huono olo oli pilata hyvän kiipeilypäivän, jaksoin kuitenkin ja päivä toi mukanaan hienoja lähetyksiä!

Päivä 3 - Lähetän ja läkähdyn


Dödlarsbergetin päälaatta ja reitti Djävolens Trottoar ylhäältä päin
Lauantaiaamu meni taas pitkään nukkuessa. Kalliolla tuuli kovasti ja tuulen myötä ilma oli viileä. Mietimme lähtisimmekö kokeilemaan yläköysittelyä 55m pitkällä Djävolens Trottoarilla, mutta kovan tuulen tuomat kommunikointiongelmat kiipeilyn aikana pelotti meidät pois. Päätimme seurata aikaisemmin aamulla lähtenyttä autokuntaa läheiselle Hundbergetille, jossa olisi ainakin muutama vitosen ja sitä helpomman greidin reitti.

Autolle päästyämme alkoi sataa vettä, mutta kuuro oli onneksi lyhyt ja sen jälkeen alkoikin paistaa aurinko. Tuulipuvun housut ja takki kävivät äkkiä kuumaksi kun trekkailimme ylös Hundbergetille. Enkä tietenkään ollut ottanut kiipeilyshortseja mukaan, koska Dödan huipulla tuntui niin kylmältä. Noh, ei auta kuin hikoilla! Ja vesikin alkoi olla loppu. Minulla oli vettä koko retkelle vain puolisen litraa, sillä luulin että käymme hakemassa vesitäydennystä ennen kalliolle menoa... Tämä oli todellakin virhe, minkä huomasin kiipeillessä.

Hundbergetin Övre Kärleksklippanin varmistushylly
Haahuilimme jonkin tovin vaaran huipulla etsien kiipeilypaikkoja. Lopulta aloimme huutelemaan aiemmin menneiden nimiä ja sattumalta olimme sen verta lähellä, että ääni kuului ja löysimme perille. Hetken ihmeteltyämme reittejä, siirryimme ylemmälle tasanteelle jossa olisi pari vitosen reittiä. Ylätasanne oli aikamoisen hurja. Kallion seinä oli aavistuksen negatiivinen ja hylly jossa varmistaja oli, oli vain noin puolentoista metrin levyinen! Alemman seinämän reitit päättyivät tähän varmistushyllyn reunalle. Aika hurjaa! =) Flakes (5b) reitin eka pultti oli onneksi niin matalalla, että varmistaja pystyi ankkuroitumaan slingillä siihen ja kiivetessä ylsi pienellä kurotuksella tekemään heti ekan klippauksen, joten kiipeäminen oli ihan turvallista. Nimensä mukaisesti reitti oli fleikkiä, josta minulla ei ollut juuri kokemusta, mutta reitti meni ihan mallikkasti, lopun hienoista epäröintiä lukuunottamatta.


Minä Flakesilla. Kuvaaja Janne Piri

Minä taas Flakesilla.  Kuvaaja Janne Piri




Ekan nousun jälkeen alkoi aurinko ja vähä juoma tuntua ja pitikin mennä levähtämäään varjoon, sillä väsy ja huono olo alkoi iskeä. Tovin levähtelyn ja loppujen vesien litkimisen jälkeen jaksoi kuitenkin lähteä testaamaan onko omat hauikset tarpeeksi isot Stora biceps (5+) reitille. Olihan ne, lopussa tosin jalka tärisi hyllyllä aikamoisen komeasti! Tämä näkyy hyvin videollakin. Onsightinä siis kuitenkin kallion molemmat vitoset!

Lopuksi paukuttelin vielä alemman tason neloset, toisen (I'm not a voz 4) OS ja toisen (Smörbollen 4+) flashinä. Jälkimmäinen oli kyllä mielestäni ennemminkin 5a, kuin 4+... Mutta menkööt tämän kerran!
Minä I'm not a voz -reitillä.  Kuvaaja Janne Piri 

Video lähetyksistäni:


Storforsenin rantakivikossa.
Kiipeilyjen jälkeen lähdimme kohti pohjoismaiden suurinta vapaastivirtaavaa koskea Storforsenia. Tarkoitus oli täydentää vesivarastot ja käydä uimassa. Seikkailujen ja eksymisten jälkeen löysimme perille ja saimme kioskista viilennystä. Juomisen tarve alkoi olla jo lähellä sietämätöntä ja itseä alkoi jo hieman tympimään tilanne. Täydensimme vesivarantomme, mutta uimaan emme lopulta menneetkään. Vesi oli tosi kylmää ja ilma oli viilennyt jo niin paljon, ettei vesi houkutellut. Palasimme siis leiriimme Dödalle.


Illalla kävin Jannen kanssa vielä kopasemassa Dödan "vaikeaa 6-" reittiä Spanska flugania. Janne lähti kokeilemaan ensin kokeneempana. Homma sujuikin hyvin, kunnes aika ylhäällä lipsahdus ja pitkä pudotus. Pahaksi onneksi Jannen jalka osui pudotessa hyllylle ja nilkka vääntyi pahan näköisesti. Siihen loppui hänen kiipeilyt. Tippuminen näkyykin edellisen postauksen videolla. Kylmäsprayn jälkeen Janne pystyi varmistamaan minut, että pääsin hakemaan jatkot pois. Minä totesin nilkan nyrjähdettyä, etten lähden kokeilemaan onneani reitillä. Odotellaanpa rauhassa skillien nousua ennen kyseistä reittiä. Onnettomuus säikäytti sen verta vamistajaakin, että nöyryys voitti kunnianhimon. Jälkeenpäin alkoi tosin mietityttää olisinko voinut estää onnettomuuden. Olisinko voinut nopeammin reagoimalla saada enempi köyttä sisään, jotta Janne ei olisi tippunut hyllylle asti. Noh, turha spekuloida, näitä sattuu. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen pidempi tippuminen jota varmistin...

Illalla Skillin koulutusvastaava Tuomo Pesonen kyseli kiinnostaisiko minua lähteä viimeisenä päivän kakkostelemaan trädimultipitchejä. No tottakai kiinnostaa!

Näihin tunnelmiin painuin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän aikaiseen herätykseen.


- Linon

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti