Juhannusretki Dödalle: päivä 2/4 - Lähetyksiä ja läheltäpititilanteita!

Kalliokiipeily on mahtavan hieno laji, mutta rajojaan kokeillessa on aina mahdollisuus loukata itsensä. Toisaalta, niin on myös kaupungissa suojatien ylityksessä, sekä muussa liikkumisessa, niin kaupungeissa, kuin luonnossakin. Kalliokiipeilyssä riskeinä on esimerkiksi itsensä kolhiminen tipahtaessa tai kiivetessä voi irrota kivi, joka osuu alhaalla olijoihin. Turvallisuusasioista huolehtiminen, riskien tiedostaminen ja harjoituksen myötä tuleva kokemus ja näkemys auttavat tekemään lajista turvallisen. Lisäksi jokainen voi itse päättää kuinka paljon riskejä on valmis ottamaan. Tärkeintä on, että nauttii lajista, tekee sitä sitten turvallisesti yläköydellä, liidaa tiukkoja sporttireittejä, kiipeää usean köydenpituuden reittejä luonnollisesti varmistaen, tai boulderoi. 

Päivä 2 - Lähetyksiä ja läheltäpititilanteita

Keittiökivi

Retken toinen päivä alkoi pitkään nukkumisella ja auringonpaisteella. En saanut nukuttua oikein hyvin, sillä kiipeilyjutut pyörivät vaan mielessä. Lisäksi ensimmäinen telttayö moneen vuoteen antoi oman lisänsä huonostinukkumiseen. Aamulla virkistyi kuitenkin sangen pian kun aamupuurojen jälkeen suuntasimme kallion alle. Hannu aloitti päivän flashaamalla Pimpinellan ja menikin huomattavasti sujuvammin kuin minä edellisenä yönä. Kuvatuista videoista aikaa katsoen, kiipeämisaika oli noin viisi minuuttia lyhempi kuin minun 13min. :D Tätä ja muitakin kiipeämiäni reittejä jälkeen päin videolta katsoessa olen pannut merkille, että minun kiipeäminen on tosi hidasta ja haron koko aika ympärilleni parempia otteita etsien. En tiedä liekkö hitaus hyvä vai huono asia. Tietty raskailla reiteillä pitkä kalliolla roikkuminen väsyttää, mutta toisaalta mikäli voimat riittää, niin lienee ehkä parempi hakea kunnon otteet, kuin ottaa liian hätiköinnin vuoksi turhia räpsyjä liian vaikeilta otteilta. Eiköhän kokemuksen myötä tullene lisää varmuutta tähänkin ja homma alkaa sujua paremmin. Tietty asiaan voi vaikuttaa myös se, että kiipesin kaikki reissun vitoseni onsightina ja sen jälkeen katsoin kun muut flashasi tai redpointtasi...

Pyry, Noora ja Jasse Fikaplattanilla

Seuraavaksi oli minun vuoro. Tottakai minun piti alka heti kokeilemaan rajojani ja päätin kopaista mitä mieltä Petitates (6b) olisi siitä riittävätkö taitoni jo kutosiin... Alku hieman hirvitti korkealla olevan ensimmäisen pultin ja märän kiven vuoksi, mutta varovasti edeten olinkin huomaamatta jo pultilla. Jatko ja köysi kiinni ja olinkin turvassa. Tämän jälkeen saikin kiivetä hetken rennommin. Kolmos pultille päästyäni oli käynyt jo selväksi, että harppaus 5c -> 6b olikin ehkä liikaa kyvyilleni. Jatkoin kuitenkin sisukkaasti yrittämistä. Vähän kolmannen klipin jälkeen tosin otin räpsyt köyteen ja niin oli nousu epäonnistunut. Päätin kuitenkin jatkaa vielä, jotta näkisin miltä reitti muuten vaikuttaa. Siirryin topon ohjeiden mukaan oikealle kohti halkeamaa, jota pitkin hieman helpompi variaatio kulkisi pitkän pultinvälin 3-4 matkalla. Siirtyessäni en kuitenkaan huomannut erästä vaaranpaikkaa, mikä olisi pitänyt tiedostaa jo heti alussa ennen reitille lähtöä. Viereisen kallion ulkonema tulee niin lähelle, että valitsemani reitti vei minut sen yläpuolelle. Olin jo edennyt reilusti kolmospultilta, joten ilma-aikaa tulisi reiluhkosti, mikäli tippuisin...

Koska en ollut itse havainnut mahdollista uhkatekijää reitillä, päätti Petitates kertoa sen minulle ja antaa perstuntumaa siitä, että kiipeilyssä pitää tiedostaa riskitekijät. Eli Niinhän siinä kävi, että jalkani lipsahtivat huonoilta kitkaotteilta, eikä väsyneet käteni jaksaneet pitää. Tipahdin hetken suoraan, kunnes viereinen kallionkielleke tuli vastaan. Osuin siihen jalka, perse ja käsi edelle, tästä matka jatkui vielä muutaman metrin alaspäin ja päädyin ensimmäisen pultin alle. Tämä oli ensimmäinen tippumiseni, mikä kesti sen verran kauan, että kerkesin ilmassa ollessani miettiä eikö tämä tiputus lopukkaan ennen maata. Kieltämättä tämä säikäytti hieman. Mutta Hannu oli köyden toisessa päässä, joten turhaan säikähdin. Vauhti pysähtyi ja hetken köydessä huilattuani yritin vielä eteenpäin. Usko ja voimat kuitenkin loppuivat ja luovutin suosiolla. Jatkot täytyi hakea ylhäältä laskeutuen.

Video tippumisesta, kuten myös Jannen seuraavan päivän räpsy löytyy seuraavasta videosta. Kiitos levy-yhtiöiden, videota ei voi upottaa blogiin...

Räpsyjä Dödlarsbergetillä

Aloin vasta jälkeenpäin ymmärtämään kuinka onnekas olinkaan. Osuminen viereisen kallion ulkonemaan olisi voinut olla hyvinkin vaarallinen. Mikäli siinä olisi ollut teräviä reunoja, epätasaisuutta ja halkeamia, olisi niihin voinut repiä itsensä pahastikkin. Onneksi kivi oli tasaista ja sileää, joten en saanut edes haavaa itseeni. Kädessä oli muutama pieni punainen rantu, mutta ei sen vakavanpaa. Tämä tapahtuma sai minut miettimään perusteellisesti riskien ottamista ja reitin vaaranpaikkojen ennakkoanalysoinnin tarpeellisuutta.

Lounastauon ja pikku levon jälkeen lähdimme taas kiikkumaan. Olin kerennyt jo unohtaa aamuisen säikähdykseni ja lähdin haastamaan itseäni huikean ja ilmavan Röde Ormin (5b) kanssa. Varmistuspaikka ja ensimmäinen pultti reitillä on jo sen verta hurja, että alkoi hieman jänskättää. Eka klippi paikoilleen ja johan taas helpotti. Kiipeäminen släbille ja eteenpäin. Reitti näyttää alhaalta aika hurjalta, kun kallio on todella tasaisen näköinen. Vaan kyllä sieltä halkeamaa ja kitkaa löytää. Kakkospultille on aika pitkä väli, mutta hyviä otteita. Sen jälkeen putoamisessa ei ole enää juuri pelkoa tippua reunan yli. Paikoitellen reitillä oli kohtia, jolloin joutui mielenkiintoisiin asentoihin ja välillä joutui vetämään käsillä, jalkojen raapiessa pitoa sileältä kalliolta. Aurinko paistoi kuumasti paljaaseen selkään ja juomapulloa alkoi kaivata jo puolessa välissä 15m reittiä. Reitti on aivan huikean ilmava ja näkymät ovat aivan mahtavat. Mielestäni kallion hienoin sporttireitti! Ainakin vitosen tasoisista, muistahan en vielä tiedäkkään. :P 

Fikaplattanin taukopaikalla. 90-graderin lähetys suunnitteilla

Virittelin yläköyden Fikaplattan (4+) -trädireitin päälle ja vedeltiin se kertaalleen, jonka jälkeen päätin kopaista vielä kallion viimeistä vitosen sporttia, eli 90-grader (5c). Tässäkin oli kuumottava alku, joka meni kuitenkin kohtuu mukavasti. Aloitus on sellainen, että varmistaja ei voi ankkuroida itseään minnekkään, joten ennen ekaa klippausta tapahtuva tippuminen on vaarassa viedä sekä kiipeäjän, että varmistajan alas parin metrin levyiseltä kiellekkeeltä. Yleisön huudellessa vuoroin enemmän ja vuoroin vähemmän kannustavia kommentteja, reitti meni helposti ylös. :) Mukava lyhyt rykäisy! Kallion toiseksi hienoin mielestäni. :) Kiipeilypäivä alkoi olla tämän myötä taputeltu ja oli aika lähteä syöpöttelemään.

Päätin käydä vielä illalla katsomassa Petitatesia yläköydellä. Kiinnosti tietää millainen reitti olisi ollut räpsykohtani yläpuolella. Että olisiko loppu ollut kruksin jälkeen jo helpompaa kiipeilyä. Pyryn varmistaessa nousin reitin yläköydellä puhtaasti ylös. Mutta täytyy sanoa, että liidatessa ei olisi mennyt millään ilveellä. En olisi todellakaan uskaltanut vetää sellaisia muuveja, kuin mitä yläköydellä voi helposti heitellä menemään. Ja reitti oli sen luulemani kruksikohdan jälkeen yhtä vaikeaa pitkän matkaa. Noh, palaan Petitatesin luo seuraavan kerran Dödalle mennessäni. Josko silloin olisin valmis vastaamaan heitettyyn haasteeseen! Varmaa on kuitenkin, etten kierrä "kruksikohtaa" oikealta helpomman ja vaarallisemman reitin kautta!

Kolmas päivä tuo tullessaan lisää hienoja lähetyksiä, myös videona, läheiseltä Hundbergetiltä, sekä tämänpäiväisessä videossa näkyvän Jannen räpsyn...

Postaus tulossa lähipäivinä.

-Linon