Juhannusretki Dödalle: päivä 1/4 - Kuinka pieni olenkaan?

Saavuin metsän keskeltä hakkuuaukealle, jonka takana jylhä 60 metriä korkea Dödlarsberget kohosi. Kallion päällä kasvavat männyt näyttivät aivan kuin pienoismalleilta massiiviseen kallioon verrattuna. Tunsin itseni pieneksi ja mitättömäksi. Olisiko minusta vastaamaan tuon mittaluokan kallion tarjoamiin haasteisiin...?

Oulun Kiipeilyseura 91 järjesti tänäkin kesänä perinteisen Juhannusretken Ruotsin Dödlarsbergetille. Reissu oli niin mahtava ja tapahtumarikas, että kirjoittelenkin tässä viikon mittaan erilliset blogipostaukset joka päivältä. Kuvia löytyy jo Google+-profiilistani ja lisää tulee kunhan saan muiden ottamia kuvia itselleni.

Taaskin tarjoan pitkiä tekstejä pelkääville heti kättelyssä videon mistä reissun tunnelmia pääsee näkemään ja kokemaan. Myöhempien postausten mukana tulee lisää videoita, sekä kertomuksia onisght onnistumisista hienoilla sporttireiteillä, pelkonsa voittamisesta korkeuksissa, sekä läheltäpititilanteista. Mahtavista maisemista multipitch trädireiteillä, Dödlarshålet luolan läpi kömpimisestä ja reissun jälkeen paljastuneesta kavereiden kataluudesta.

Päivä 1 - Kuinka pieni olenkaan?

Kamat kantoon ja trekkaamaan

Matkamme alkoi Oulusta klo 18:00 pakattuamme kamppeet tuttuun tapaan Hannun Audiin. Kolmestaan Hannun ja Pyryn kanssa mahduimme autoon vallan mainiosti, vaikka varusteita oli yhteensä neljältä hengeltä. Innokkaan odotuksen vallassa 350km siirtymä Oulusta Dödalle sujui vallan nopeasti, nuuskanhakupysähdyksen ja harhaan ajon siivittämänä. Emme huomanneet Dödan parkkipaikalle kääntyvää risteystä, vaan ajaa posottelimme reilut 10km liian pitkälle. Vaan ei se mitään, näimme sentään pohjoismaiden suurimman vapaastivirtaavan kosken Storforsenin! Lopulta löysimme oikean parkkipaikan ja pääsimme trekkaamaan kohti kalliota. Tunne metsästä hakkuuaukiolle ja kallion ilmestyessä näkyviin, oli hurja! Kalliohan oli valtava! Vaikka tiesin sen olevan 60m korkea, niin näky pysäytti kyllä hetkeksi ja sai miettimään omaa pienuuttaan. Miten tuonne uskaltaa mennä kiipeilemään! Noh, uskalsihan sinne, mutta ensin piti selvitä raskaasta polusta painavien kamppeiden kanssa. Laavu ja leiripaikka oli tottakai vaaran huipulla.

Pyry varmistaa Hannua A-sidella

Läpimärkänä hiestä pääsimme lopulta laavulle, josta aukeni huikeat ilta-auringon värjäämät maisemat alapuoliseen Pitejoen laaksoon. Pystytimme leirin ja myöhäisestä ajankohdasta huolimatta päätimme lähteä samontein tutkimaan kalliota. Kiipeilykamat niskaan ja eikun takaisin kallion juurelle. Pienen harhailun jälkeen löysimme Jassen ja Nooran, jotka opastivat meidät hyvälle aloitusreitille. Nelosgreidin A-sidelle.

Nousin itse kolmantena Hannun voitettua kps-arvonnalla onsight yrityksen. Itselle se sopi vallan mainiosti, sillä 18 tuntia valvoneena alkoi jo väsy painaa. 

Pimpinella onsightattu

Päästyäni vuorollani tekemään ensimmäiset muuvit, huomasin kallion olevan aivan eri tuntoinen kuin mihin olin tottunut. Aiemmilla käymilläni kallioilla kivi on ollut karkea ja rosoinen ja kiipeämisen jälkeen ovat sormet olleet aina hellänä ja nahkat enemmän tai vähemmän rullalla. Tämä kallio sen sijaan oli sileää ja oikein miellyttävän tuntoista käden alla! Väsymys haihtui samontein! Kaikkien lähetettyä A-siden, palasimme ylös iltakahville. Muiden alkaessa jo vetäytyä telttojen suojiin, ryyppäsimme Hannun kanssa kahvit ja eikun takaisin kallion alle. Päätin kokeilla nousta kerralla vähän pidempää reittiä. 5+ greidin Pimpinellaa. Muutama pitkähkö pultinväli hirvitti hieman ja reitin korkeus arvelutti, mutta ei muuta kun mankkaa käsiin ja ylös. Väsy alkoi taas painaa ja viimeisillä pulteilla huomasin korkeuden ja väsymyksen vaikuttavan sen verran henkiseen kanttiin, että aloin ihan rehellisesti pelätä! Tämä hieman hämmästytti, sillä reitti oli helppo Suomen 5+ reitteihin verrattuna. Hetken hengähdettyäni ja psyykattua itseäni voitin kuitenkin pelkoni ja pääsin hienosti huipulle. Olihan se mahtavaa istua 20 metrisen reitin huipulla ja katsella öistä maisemaa puidenlatvojen yläpuolelta! Kello oli Pimpinellan huiputtaessani noin 2:30 suomen aikaa. Olin valvonut yhteensä noin 21 tuntia. Aika painua unille.

Toinen päivä tuo tullessaan hienoja lähetyksiä ja läheltäpiti-tilanteita, jotka tallentuivat myös videolle...
Postaus tulossa lähipäivinä.

- Linon